Japani

Tällä sivulla voit lukea kirjoittamiamme artikkeleita Japanista. Vasemmalta olevasta sivupalkista voit lukea vanhempia juttuja. Tässä alla on viimeisin artikkeli.

2. Miksi Japanissa pitää tehdä lähetystyötä?

Kiertäessämme Suomessa kertomassa työstämme meiltä kysytään usein ”Miksi Japani”: Miksi Japanissa pitää tehdä lähetystyötä? Eikö Japani ole yksi maailman rikkaimmista maista? Mitä annettavaa teillä voi olla japanilaisille?

Kysymys on erinomaisen tärkeä. Jokaisen tukijamme olisi hyvä olla selvillä siitä miksi Japanissa on tärkeää tehdä lähetystyötä. Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan kysymyksen asettelua kahden amerikkalaisen lähetystyöntekijän kirjoitusten avulla.

Referoin alla ensin Kim Josephin ajatuksia siitä miksi Japanissa tulisi tehdä lähetystyötä. (referoidut tekstit sisennetty)

Miksi Japani? (Joseph Kim)

Minulta kysytään usein ”miksi Japani”, sillä Japani ei näytä istuvan kuvaan lähetyskentästä. Onhan Japani joidenkin maailman kunnioitetumpien yhtiöiden, kuten Toyota, Sony, Nintendo, Panasonic, Nissan ja Honda, kotipesä. Japanilaiset ovat ystävällisiä, järjestelmällisiä, heitä pidetään ahkerina työntekijöinä ja kunnian ihmisinä. Japani on yksi maailman rikkaimmista maista ja sen talous on maailman kolmanneksi suurin heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen. Japani on rauhanomainen ensimmäisen luokan kansandemokratia. Japanin luonto on lukemattomine saarineen hyvin kaunis ja sen rikosten määrä on maailman alimpia.

Japanilla on kuitenkin pimeä puolensa…

1. Japani on maailman itsemurhatilastojen kärkimaita. Edellisen 14 vuoden aikana Japanissa on tehty joka vuosi yli 30.000 itsemurhaa, poislukien vuosi 2012 jolloin luku jäi juuri alle 30 tuhannen. Vuonna 2011 tapahtuneessa maanjäristyksessä/tsunamissa kuoli yli 18.000 ihmistä; samana vuonna itsemurhan teki yli 35.000 ihmistä. Itsemurhien hyökyaalto lyö yli Japanin vuodesta toiseen…

2. ”Hikikomori” -ilmiö. Äärimmäisen masennuksen tyyppi jossa ihminen sulkeutuu koko yhteiskunnasta ja vetäytyy omaan huonseeseensa. Ilmiö näyttää olevan olemassa vain Japanissa. Virallisten lukujen mukaan tällaisia henkilöitä (erityisesti nuoria) on noin 700.000, mutta arvioiden mukaan monet tapaukset jäävät reportoimatta ja todellisen luvun on arvioitu olevan jopa 1.5 miljoonaa nuorta joista suurin osa on miehiä. Jotkut heistä käyvät kerran päivässä huoneensa ulkopuolella syömässä, jotkut eivät ole puhuneet tai nähneet muita ihmisiä yli kahteen vuoteen. Toisinaan ilmiötä kutsutaan sisäiseksi itsemurhaksi tai ruumiin lailla elämiseksi.

3. Japanin seksiteollisuuden arvioidaan olevan noin 30 biljoonan dollarin arvoinen ja vain maan autoteollisuus on sitä suurempi. CNN:n mukaan Japanissa on rahassa mitattuna maailman suurin seksiteollisuus ja punaisen lyhdyn kadut ovat jokapaikassa läsnäolevia. Japanissa ei ole harvinaista, että keski-ikäinen japanilainen mies maksaa lukio- tai yläkouluikäiselle tytölle seurana olemisesta. Ilmiötä kutsutaan ”Enjo Kosai” nimellä ja käytännössä se johtaa usein teiniprostituutioon. Nuoret japanilaiset tytöt eivät usein suoranaisesti tarvitse rahaa, mutta he saattavat olla koukussa uusimpaan elektroniikkaan ja muotiin johon rahat käyttävät.

4. Monet japanilaiset nuoret elävät toivottomina ja ilman halua muutoksiin. Useimmat nuoret eivät voisi välittää vähempää maan politiikasta tai taloudellisista kysymyksistä. Äänestysaktiivisuus on äärimmäisen alhainen ensimmäisen luokan kansandemokratialle. Apatia leviää kaikkialla. Viimeisten tutkimusten mukaan vain 36% luokiolaisista ajattelee, että heillä on persoonana arvoa. Vastaava luku on Etelä-Koreassa 75%, Kiinassa 88% ja YUhdysvalloissa 89%.

Japani on muutoksessa oleva valtio:

5. Japanissa syntyvyys on maailman alhaisimpia. Samalla japanilaiset ovat yksi maailman pitkäikäisimmistä kansoista. Mikä tarkoittaa sitä, että maassa on paljon vanhuksia ja vähän nuoria. Japanissa on enemmän kissoja/koiria kuin alle 16-vuotiaita lapsia.

6. Japani on yksi maailman kalleimmista maista. Vuonna 2012 Tokio oli maailman kallein kaupunki ja Osaka maailman kolmanneksi kallein kaupunki.

7. Kaksi maailman suurimmista metropolialueista sijaitsee Japanissa. Tokio on maailman suurin metropoli. Yli 35 miljoonaa ihmistä asuu sen alueella. Tokion metropolin asukasmäärä on suunnilleen sama kuin Kanadan asukasluku ja 50% suurempi kuin koko Australian maanosan väkiluku. Jos Tokio olisi valtio se olisi maailman 35. suurin maa. Osaka on puolestaan maailman yhdeksänneksi suurin metropolialue yli 17.5 miljoonalla asukkaallaan. Jos Osaka olisi valtio se olisi suurempi maa kuin 134 olemassaolevaa kansakuntaa, mukaanlukien esimerkiksi sellaiset maat kuten Tanska, Hollanti, Portugali, Belgia, Guatemala, Niger jne. Vuonna 2011 Japani oli ainoa maa jonka metropolialueista kaksi kuului maailman 10 suurimman joukkoon. Japanin kolmanneksi suurin metropolialue on Nagoya jossa on sielläkin yli 6 miljoonaa asukasta. Japani on tiheään asutettu maa, lähes 50% sen 125 mijloonasta asukkaasta asuu näillä kolmella metropolialueella: Tokio, Osaka, Nagoya.

Japanissa on hyvin vähän kristittyjä:

8. Kokonaisuudessaan, katoliset mukaan lukien, vajaa prosentti japanilaisista on kristittyjä. Vuoden 2009 tilastojen mukaan 0.22% japanilaisista kuuluu protestanttisiin kirkkokuntiin. Joidenkin lähetystyöntekijöiden arvioiden mukaan protestanteista kristityistä noin 75% prosenttia on tunnustavia kristittyjä. Noin 75-80% näistä tunnustavista kristityistä on evankelisia kristittyjä ja noin 10% näistä kristityistä iältään alle 30-vuotiaita. Jos tämä tilasto pitäisi paikkansa vähemmän kuin joka viides tuhannes alle 30-vuotiaasta ihmisestä olisi Japanissa evankelinen kristitty. (Tästä kertoo hyvin se, että juuri kukaan Kim Josephin tapaamista nuorista kristityistä ei tuntenut yhtään toista nuorta kristittyä.)

* Japanin naapurimaissa tilanne on hyvin erilainen. Yli 25% Etelä-Korealaisista on kristittyjä. Kiinan väkiluvusta yli 9% on kristittyjä ja yli 100 miljoonaa ihmistä kuuluu valtion kirkkoon tai maanalaisiin kirkkoihin. Jopa Pohjois-Koreassa, jossa lähetystyö on kielletty, arvioidaan, että 1-2% kansasta olisi kristittyjä. Kristittyjä on maassa erityisesti Pohjois-Korean ja Kiinan raja-alueilla jossa etelä-Korealaiset lähetystyöntekijät ovat työskennelleet.

9. Amerikkalaisen Joshua Projektin mukaan tavoittamaton kansa on sellainen ihmisryhmä josta alle 2% on kristittyjä. Kyseinen 2% edustaa suunnilleen sen suuruista ihmisryhmää joka ei vielä kykene tai jolle on ainakin hyvin vaikeaa levittää evankeliumia ilman ulkoista, lähetystyöntekijöiden, apua. Japani on maailman toiseksi suurin tavoittamaton kansanryhmä maailmassa. Kymmenen suurimman tavoittamattoman kansanryhmän joukossa Japani ei ole vain rikkain vaan samalla ainoa maa jossa on 100% uskonnonvapaus – lähetystyöntekijöiden viisumit myönnetään jopa suoraan hengellistä työtä varten.

10. Japanin suurimmat seurakunnat ovat etupäässä korealaisia. Japanin suurimpaan seurakuntaan kuuluu noin 2000 jäsentä. Tämä on Yohan Christ Church joka sijaitsee Tokiossa. Suurin osa seurakunnan jäsenistä on korealaisia. Suurin japanilainen seurakunta Japanissa on Yamato Calvary Chapel, jonka väkimäärä on noin puolet pienempi. Molemmat seurakunnat sijaitsevat Tokion metropolialueella. Osakassa (jossa Kim Joseph työskentelee) suurimpaan japanilaiseen seurakuntaan kuuluu hieman yli 400 jäsentä jotka kokoontuvat kirkkoon joka sunnuntai. Toiseksi suurimmassa seurakunnassa Osakassa, joka on korealainen seurakunta, jumalanpalveluksiin noin 380 ihmistä joista noin 40 on japanilaisia. Japanin kolmanneksi suurimman metropolin, Nagoyan, suurimpaan seurakuntaan kuuluu reilut 350 jäsentä. Seurakunta on korealainen. Alueen suurimpaan japanilaiseen seurakuntaan kuuluu noin 250 jäsentä. Kaikki luvut sisältävät myös lasten määrän. Japanissa keskimääräinen japanilaisen seurakunnan koko on noin 15-20 henkeä joista suurinosa on yli 50-vuotiaita.

11. Lähetystyöntekijöiden määrä on vähäinen. Japanissa oli vuonna 2012 yhteensä 1765 protestanttista lähetystyöntekijää. Määrä on laskenut viime vuosien aikana useilla sadoilla ihmisillä. Samaan aikaan paikalliset kirkot kärsivät sekä työvoimapulasta että pappiskandinaattien vähyydestä. Kun vielä suuri osa työntekijöistä tulee eläköitymään lähivuosina on tilanne hyvin vaikea monille kirkkokunnille. Jo nyt joillain pastoreilla on useita seurakuntia hoidettavanaan; näillä seurakunnilla ei ole ketään muita palkattuja työntekijöitä.

(Kirjoitin kohdan 11. uudelleen, koska Joseph Kimin tekstissä oli liikaa virheitä/puutteita. Kappale on kuitenkin samasta aiheesta kuin alkuperäinen Joseph Kimin teksti.)

Miksi siis Japani?

Yksinkertaisesti sanottuna siksi, että Japanissa on uskonnonvapaudesta huolimatta niin vähän kristittyjä, etteivät kirkot kykene itsessään uusiutumaan.

Tästä seuraa luonnollisesti kysymys siitä, miksi Japanissa sitten on niin vähän kristittyjä. Yksinkertainen vastaus kysymykseen on se, että Japani tarvitsee lisää lähetystyöntekijöitä. Kuten Matteuksen evankeliumissa on kirjoitettu: Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. (Matt. 9:38)

Joseph Kimin esityksessä on paljon ansioita ja hänen esittämänsä tilastot pitävät ymmärtääkseni varsin hyvin paikkansa. Hänen kirjoitustaan vastaan on esitetty kuitenkin myös kritiikkiä. Referoin seuraavaksi Simon Cozensin esittämää kritiikkiä.

Miltä lähetyskenttä näyttää? (Simon Cozens)

Vaikka Joseph Kimin artikkeli selittää varsin hyvin joitakin japanilaisen yhteiskunnan taustoja, hän menettää minut lukijana toisessa lauseessaan:

Japani ei näytä istuvan kuvaan lähetyskentästä.

Jos olet samaa mieltä tämän lauseen kanssa, sinulla on hyvä tilaisuus tarkistaa millainen lähetyskenttä mielestäsi on ja miksi ajattelet näin. Miltä lähetyskenttä siis näyttää? Nouseeko mieleesi lähetyskenttää ajatellessasi nälkiintyneitä lapsia, slummeja ja vaatimaton hygienia…ajatteletko mahdollisesti kehitysmaita? Sanoisitko siis, että Jumala on kiinnostunut jakamaan rakkauttaan vain kehitysmaissa asuvien ihmisten kanssa?

Olen yleensäkin ihmetellyt sitä miksi puhumme valtioista ensinkään. Tosiasiassa Jumalan rakkauden ensisijaisia kohteita eivät ole valtiot vaan ihmiset, ja ihmisiä jotka tarvitsevat Jumalan rakkautta löytyy jokapaikasta – myös niistä maista jotka lähettävät lähetystyöntekijöitä ulkomaille. Jumala on kiinnostunut sovittamaan koko maailman kanssaan – näin hän on tahtonut tehdä koko ajan.

Ihmettelen sitä mistä ”lähetyskenttä = kehitysmaa” -ajattelumme on lähtöisin, sillä en keksi mitään puolustusta näkökulmalle teologisesti, hengellisesti enkä edes käytännöllisesti. Ehkä se on jäänne siirtomaavallan ajan ideologiasta valkoisen miehen taakkana, jonka mukaan meillä muutamilla etuoikeutetulla on vastuu korjata koko muun maailman ongelmat. Jos sinulla tai järjestölläsi on tällainen näkemys lähetyskentästä, rohkaisisin sinua kenties pysymään kotona vielä hetken aikaa.

Mielestäni Joseph Kimin artikkelin taustalla on tällainen pinttynyt väärä näkemys lähetystyöstä. Jos ajattelemme, että lähetyskenttä on tietty maa tiettyine ongelmineen meidän täytyy käydä juuri Josephin artikkelin tapaista keskustelua vakuuttaaksemme ihmiset siitä, että Japani on lähetyskenttä.

Samalla tavalla voimme kuitenkin argumentoida esimerkiksi Englannin suhteen; Englannissa on monia asioita joista pidän ja monia asioita jotka ovat täysin pielessä. Mutta tällaiset yhteiskunnalliset asiat eivät ole pohjimmiltaan syitä olla lähetystyössä. En ole Japanissa, koska ajattelen, että Japani on rikki ja minun tulee korjata se. Olen Japanissa koska Jumala rakastaa japanilaisia ja haluaa sovittaa itsensä heidän kanssaan.

Mielestäni Simon Cozensin kritiikki osuu vain osittain maaliinsa. Hänen ajatuksensa siitä, että lähetystyö kohdistuu ensisijassa ja lopullisesti aina ihmisiin jotka eivät ole kuulleet ilosanomaa Jeesuksesta sovittajanaan on ilman muuta oikea. Lähetystyön perusta voi olla vain Jeesuksen antamassa lähetyskäskyssä viedä sanoma Jumalan tahdosta sovittaa meidät kanssaan.

Uskon, että myös Kim Joseph on tästä samaa mieltä. Hänen artikkelissaan kerrottiin suurelta osin nimenomaan siitä, että miten vähän kristittyjä Japanissa on ja miten he eivät vielä kykene evankelioimaan maataan omin avuin. On varmasti myös niin, ettei kristinusko ratkaise kaikkia Japanin yhteiskunnan ongelmia.

Toisaalta olen kuitenkin sitä mieltä, että juuri kristinusko kykee vastaamaan ainutlaatuisella tavalla moniin Josephin luettelemista ongelmista Japanissa. Esimerkiksi siihen, että jokaisella ihmisellä on luomisen perusteella arvo itsessään riippumatta henkilökohtaisesta menestymisestämme tässä maailmassa.

Lisäksi on tärkeää valaista kokonaiskuvaa Japanista niille länsimaisille ihmisille, jotka ovat kohdanneet vain pintakiillon joka Japanista helposti välittyy ihmisille jotka eivät ole käyneet tai viettäneet enemmän aikaa Japanissa.

Yhteenvetona todettakoon siis, että Japanissa pitää tehdä lähetystyötä jotta ne yli 124 miljoonaa ihmistä jotka asuvat maassa ja eivät ole kuulleet ilosanomaa Jeesuksesta saisivat ottaa Jeesuksen vastaan vapahtajanaan – sillä mitään muuta nimeä ei ole annettu ihmislle tämän taivaan  alla – ja saisivat näin elämäänsä uuden, kestävän suunnan ja toivon!