Näkökulmia kymmenyksien maksamiseen


Pidin muutama vuosi sitten seurakunnallemme Awajilla ja tänä keväänä nykyiselle seurakunnallemme HAT-Kobessa opetuksen liittyen kymmenyksien maksamiseen. Kun kysymykset ja periaatteet ovat hyvin samanlaisia sekä Japanissa että Suomessa niin päätin kääntää opetukseni suomeksi ja julkaista sen myös blogissamme. Opetus ei ole mikään kattava selonteko aiheesta, vaan pikemminkin hyvä johdanto aiheeseen ja antamisen tematiikkaan.

Niin Japanissa kuin Suomessakin kerätään jumalanpalveluksen yhteydessä vapaaehtoinen kolehti. Suomalaista kirkollisveroa vastaavaa systeemiä Japanissa ei sen sijaan ole.  Siksi Japanissa kerätään useimmissa seurakunnissa jumalanpalveluskolehdin ohella niin sanottu ’kuukausikolehti’ toiminnan rahoittamiseksi. Sen maksaminen on kuitenkin yhtälailla vapaaehtoista kuin jumalanpalveluskolehdin antaminen. Tämä kuukausikolehti vastaa pitkälti ajatusta kymmenyksien maksamisesta. Lisäksi esimerkiksi kasteen tai muun suuren juhlan yhteydessä monet maksavat erityisen lahjoituksen, erityiskolehdin, seurakunnalle – jotkut jopa syntymäpäivinään.

Näin omastaan antaminen on yhtälailla tapana seurakunnissa niin Japanissa kuin Suomessakin. Kysymys herää kuitenkin sen suhteen, miksi juuri kristityn on tärkeä antaa omastaan? Entä miten paljon tulisi antaa? Näihin kysymyksiin pyrin alla lyhyesti vastaamaan.

Miksi antaminen on tärkeää?

Kymmenykset Vanhassa testamentissa

  • Kymmenyksien maksamisen taustalla on Vanhan testamentin Mooseksen laki.
    • Mooseksen lain mukaan Jumalan kansan tuli joka vuosi maksaa tuloistaan kymmenykset:
      Luovuttakaa vuosittain kymmenykset kylvönne tuottamasta sadosta, kaikesta siitä, mikä kasvaa pelloillanne.
      (5. Moos. 14:22)
    • Yhteensä kymmenyksien maksamisesta kirjoitetaan Raamatussa noin 40 kertaa.
    • Israelilaiset maksoivat kymmenykset temppelille.
      • Kymmenykset maksettiin ensin Pyhäkköteltassa ja myöhemmin temppelissä työskenneille leeviläisille, joille Jumala ei ollut osoittanut omaa maata, toisin kuin muille israelin heimoille. He käyttivät rahat temppelin hoitamiseen ja oman elämänsä kuluihin:
        Herra sanoi Aaronille: ”Kun israelilaiset jakavat maan ja muut heimot saavat osuutensa, sinä et saa omaa osuutta maasta, sillä minä olen sinun perintöosasi. Leevin jälkeläisille minä annan perintöosaksi kaikki kymmenykset. Se on korvaus siitä työstä, jonka he tekevät pyhäkköteltassa.
        (4. Moos. 18:20-21)
      • Osa kymmenyksistä käytettiin myös muukalaisten, orpojen ja leskien hyväksi:
        Joka kolmas vuosi, kymmenysten vuotena, teidän tulee asuinsijoillanne erottaa sadosta kaikki leeviläisille, muukalaisille, orvoille ja leskille kuuluvat kymmenykset.
        (5. Moos. 26:12)
    • Mooseksen kirjojen ohella kymmenyksistä puhutaan myös muutamissa muissa Vanhan testamentin kohdista. Näistä Malakian kirjan jakeet ovat aiheen kannalta merkittävät:
      Voiko ihminen riistää jotakin Jumalalta? Sitä te kuitenkin yritätte. ”Mitä me sinulta riistämme? ” te kysytte. Kymmenyksiä ja uhrilahjoja! Kirous on teidän osananne, koska te kaikki, koko kansa, petätte minua. — Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. — Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.
      (Mal. 3:8-10)
    • Malakian kirjan mukaan Jumala piti konkreettisesti tätä osaa israelilaisten tuloista omana omaisuutenaan. Siten kymmenyksien maksamatta jättäminen vastasi Jumalalta ryöväämistä.
  • Näin israelilaisten oli Mooseksen lain perusteella joka vuosi maksettava sadostaan kymmenykset Jumalalle.
  • Kun mietimme kymmenyksien maksamisen välttämättömyyttä tai tarpeellisuutta nykypäivänä, on tärkeä katsoa vielä Mooseksen lakia taaemmas historian kulussa. Tämä johtuu siitä, että ajatus kymmenyksistä esiintyy Raamatussa kaksi kertaa jo ennen Mooseksen lakia.
    • Ensimmäinen Raamatun kohta jossa kymmenykset esiintyvät liittyy Aabrahamin ja Melkisedekin kohtaamiseen:
      Kun Abram oli paluumatkalla lyötyään Kedorlaome-rin ja hänen kanssaan liittoutuneet kuninkaat, Sodoman kuningas tuli häntä vastaan Savenlaaksoon, jota sanotaan myös Kuninkaanlaaksoksi. Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi, ja hän siunasi Abramia sanoen: — Siunatkoon AbramiaKorkein Jumala, taivaan ja maan luoja. Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi. Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista.
      (1. Moos. 14:17-20)
    • Toinen kohta jossa kymmenykset esiintyvät ennen Mooseksen lakia on kertomus jossa Jaakob kohtaa Jumalan:
      Jaakob teki uhrilupauksen ja sanoi: ”Jos Herra on minun kanssani ja varjelee minua tällä matkallani ja antaa minulle leipää syötäväksi ja vaatteita verhokseni ja jos minä saan palata turvallisesti isäni ja sukuni luo, on Herra oleva minun Jumalani. Tästä paikasta, johon minä kiven pystytin, on tuleva Jumalan pyhäkkö. Kaikesta, mitä sinä annat minulle, minä tuon sinulle kymmenykset.
      (1. Moos. 28:20-22)
    • Se, että Aabraham maksoi kymmenyksiä ja Jaakob lupasi maksaa kymmenyksiä jo ennen Mooseksen lakia osoittaa meille yhden tärkeän asian – kymmenykset eivät liity ainoastaan Mooseksen lakiin. Siksi ei ole oikein ajatella, ettei kymmenyksillä ole mitään tekemistä nykypäivän kristityn kanssa.

Antaminen Uudessa testamentissa

  • Jeesus opetti oikeasta suhtautumisesta rahaan ja uhraamisen tärkeydestä.
    • Jotkut ihmiset ovat sitä mieltä, että koska rahaan liittyvät asiat ovat monimutkaisia ja vaikeita, olisi parempi, ettei seurakunnissa puhuttaisi rahasta. Kun katsomme evankeliumien opetuksia ja vertauksia voimme kuitenkin huomata, että Jumalan valtakunnan ja kolmiyhteiseen Jumalaan liittyvien teemojen ohella rahaan liittyvät asiat ovat yksi useimmin esiintyvistä teemoista Jeesuksen puheissa.
    • Jopa neljäsosassa Jeesuksen opetuksista puhutaan rahasta.
    • Rahaan liittyvien opetustensa sisällä Jeesus muun muassa liittää Jumalan tähden tapahtuvaan luopumiseen lupauksen siunauksen saamisesta:
      ”Entä me? ” kysyi silloin Pietari. ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme? ” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän.
      (Matt. 19:27-29)
    • Mitä Jeesus opetti kymmenyksistä?
      • Jeesuksen opetuksessa kymmenykset tulevat suoraan esiin vain kerran:
        ”Voi teitä, fariseukset! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta ja ruudanlehdistä ja kaikista vihanneksista, mutta vähät välitätte oikeudenmukaisuudesta ja rakkaudesta Jumalaan. Näitähän teidän pitäisi noudattaa, eikä lyödä laimin noita muitakaan käskyjä.
        (Luuk. 11:42)
      • Kyseisessä Luukkaan evankeliumin kohdassa Jeesus painottaa sitä, ettei ulkoinen lain noudattaminen riitä tekemään ihmisestä Jumalalle kelpaavaa. Sen sijaan tulisi kiinnittää huomiota sydämen tilaan, sisäiseen puhtauteen – jota sitten tulisi ilmentää ulkoisissa teoissa.
      • Samalla Jeesus vahvistaa kohdassa, että jos sydämen usko on kohdillaan, on aivan oikein maksaa kymmenykset.
      • Koska kymmenyksiä koskevat Jeesuksen sanat on osoitettu tekojen liiton sisällä kilvoitteleville fariseuksille, ei tämän opetuksen pohjalta voi kuitenkaan sanoa, että kymmenysten laki koskisi sellaisenaan tämän päivän kristittyjä. Siksi pohdittaessa sitä, miten nykypäivän kristityn tulisi suhtautua kymmenyksiin, on tärkeää katsoa, mitä Uuden testamentin kirjeissä opetetaan niistä.
  • Paavali kehottaa Uudessa testamentissa kristittyjä antamaan omastaan:
    • Kristuksen evankeliumille kohdistuvan kuuliaisuuden tähden:
      Siksi pidin välttämättömänä kehottaa näitä veljiä lähtemään teidän luoksenne ennen meitä ja järjestämään lupaamanne lahjan etukäteen kuntoon, niin että se olisi valmiina ja olisi runsas eikä kitsas. Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää. Onhan kirjoitettu: — Hän jakelee, hän antaa köyhille, hänen hyvyytensä kestää ikuisesti. Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja suo ravinnoksi leivän, antaa teillekin siemenen ja moninkertaistaa sen, ja hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta. Näin meidän työmme synnyttää kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Tämän palveluksen toimittaminen ei vain täytä pyhien tarpeita, vaan lisäksi se saa yhä useammat kiittämään Jumalaa. Kun te tällä työllänne annatte todistuksen uskostanne, lahjanne saajat ylistävät Jumalaa siitä, että te näin tunnustatte kuuliaisuutenne Kristuksen evankeliumille ja jaatte omastanne anteliaasti heille ja kaikille muillekin. Näin he myös rukoilevat teidän puolestanne ja ikävöivät teitä sen ylenpalttisen armon vuoksi, jota Jumala on osoittanut teille. Kiitos Jumalalle hänen sanomattoman suuresta lahjastaan!
      (2 Kor. 9:5-15)
    • Koska Jumala iloitsee tällaisesta uhrista:
      Olkaamme sen tähden hänen välityksellään alati uhraamassa Jumalalle kiitosuhria, niiden huulten hedelmää, jotka tunnustavat hänen nimeään. Älkää myöskään unohtako tehdä hyvää ja antaa omastanne, sillä sellaiset uhrit ovat Jumalalle mieleen.
      (Hepr. 13:15-16)
  • Kristityt ovat harjoittaneet antamista jo seurakunnan syntymisestä saakka.
    • Vanhan liiton temppelille maksetut uhrit vaihtuivat uudessa liitossa seurakunnan työn taloudelliseen tukemiseen.
    • Pohjimmiltaan kaikki kristillinen lahjoittaminen on kiitoskolehtia. Ulkoisesti Japanissa on kuitenkin kolehdit jaettu seuraavasti:
      •  Jumalanpalveluskolehti
        • Kun kokoonnumme jumalanpalvelukseen, annamme Jumalalle jumalanpalveluskolehtia kiitoksena siitä, että kaikki mitä meillä on lahjaa häneltä.
      •  Kuukausikolehti
        • Kuukausikolehtia kutsutaan toisinaan myös tukikolehdiksi. Nimensä mukaisesti kuukausikolehtia ei uhrata viikottain vaan kerran kuussa.
        • Jotkut maksavat tukikolehdin könttäsummana kerran vuodessa, mutta tätä ei voi suositella, sillä tällöin kolehdin määrä kasvaa niin suureksi, että sen antaminen tulee henkisesti vaikeammaksi.
        • Japanissa kuukausikolehdit muodostavat ideaalissa tilanteessa seurakunnan talouden selkärannan. Niistä maksetaan sekä seurakunnan toimintakulut, että seurakunnan pastorin palkka – toisin sanoen seurakunnat toimivat täysin vapaaehtoisten lahjoitusten varassa.
        • Joissain maissa, kuten Suomessa, kirkko voi veron muodossa suoraan kerätä osan tästä kolehdista jäsentensä palkasta.
      • Erityislahjoitukset
        • Monet maksavat erityiskolehteja, kun haluavat osoittaa erityistä kiitollisuutta tai kun seurakunnalla on erityisiä projekteja joihin tarvitaan rahaa. Yleisesti erityiskolehteja annetaan esimerkiksi kasteen yhteydessä, jouluna ja pääsiäisenä.
    • Kolehdit annetaan seurakunnalle tietyssä mielessä samasta syystä kuin israelilaiset uhrasivat Vanhassa testamentissa temppelille: Jotta seurakunta voi julistaa evankeliumia.
  • Kun siis kysymme, miksi antaminen on tärkeää, on lyhyt vastaus: Koska se on Jumalan mielen mukaista ja koska antamisen kautta yhä uudet ihmiset saavat kuulla Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan.

2. Kuinka paljon tulisi antaa?

  • Antamisen suhteen tulee ennen kaikkea muistaa, että kolehdin antaminen on ennen kaikkea takaisin antamista!
    • Kaikki mitä ihmisellä on, hän on saanut lahjaksi Jumalalta. Tämä pätee yhtä hyvin heihin, jotka eivät tunne Jumalaa kuin kristittyihin.
    • Kristityn on hyvä pitää omaisuutensa lahjaluonteisuus alati mielessään. Tämä todellisuus muodostaa myös hyvän pohjan lahjoittamisen pohdinnalle. Toisin sanoen, uhratessamme omastamme Jumalan hyväksi, emme tee sen kummempaa kuin palautamme omastamme hänelle jolta olemme kaiken saaneet.
    • Paavali kirjoittaa tästä todellisuudesta seuraavasti:
      Onko sinulla mitään, mitä et ole saanut lahjaksi? Jos kerran olet saanut kaiken lahjaksi, miksi ylpeilet niin kuin se olisi omaa ansiotasi?
      (1. Kor. 4:7)
    • Daavid puolestaan kirjoittaa yhdessä psalmissaan:
      Herran on maa ja kaikki mitä siinä on, maanpiiri ja ne jotka siinä asuvat.
      (Ps. 24:1)
  • Paavali ei käske kristittyjä uhraamaan tiettyä määrää, mutta opettaa antamisen suhteen neljä tärkeää perusperiaatetta:
    • 1. Vastavuoroisuuden periaate
      Tarkoitus ei toki ole, että muiden tilanteen helpottuessa te joutuisitte tiukalle. Kysymys on vastavuoroisesta jakamisesta. Nyt on teillä yllin kyllin ja voitte lievittää heidän puutettaan, sitten voivat taas he yltäkylläisyydestään lievittää teidän puutettanne, ja näin toteutuu oikeus ja kohtuus.
      (2. Kor. 8:13-14)
    • Ne ihmiset, jotka kykenevät, antavat ja ne jotka eivät kykene antamaan saavat ottaa vastaan – aina kulloisenkin tilanteen mukaan. Näin kolehdin antamiseen sisältyy myös diakonian näkökulma.
  • 2. Vapauden periaate
    Veljet, tahdomme teidän tietävän, millaisen armon Jumala on suonut Makedonian seurakunnille. Vaikka vaikeudet ovat raskaasti koetelleet niitä, uskovien ilo oli niin ylitsevuotava, että he äärimmäisessä köyhyydessäänkin osoittivat runsasta anteliaisuutta. Voin vakuuttaa, että he antoivat voimiensa mukaan, jopa yli voimiensa. Omasta aloitteestaan he pyytämällä pyysivät, että antaisimme heidän osallistua yhteiseen rakkaudentyöhön, pyhien avustamiseen. Eivätkä he tehneet vain sitä mitä olimme toivoneet, vaan ennen kaikkea antoivat Jumalan tahdon mukaisesti itsensä Herralle ja myös meille.
    (2. Kor. 8:1-5)
    Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa.
    (2. Kor. 9:7)
  • Kristityn antama kolehti ei perustu laista nousevaan pakkoon, vaan evankeliumin tuottamaan iloon.
  • 3. Säännöllisyyden periaate
    Kun keräätte varoja Jerusalemin pyhille, noudattakaa niitä ohjeita, jotka olen antanut Galatian seurakunnille: kunkin teistä on aina sapatin jälkeisenä päivänä pantava syrjään rahaa sen mukaan kuin hänellä on varaa, jottei keräystä pantaisi toimeen vasta kun olen tullut sinne. Sitten kun tulen, lähetän teidän valitsemanne ja valtuuttamanne henkilöt viemään lahjaanne Jerusalemiin. Jos minun itsenikin on syytä lähteä matkaan, niin matkustamme yhdessä.
    (1. Kor. 16:1-4)
  • Ilman suunnitelmallisuutta uhraaminen on vaikeaa ja helposti unohtuu. Siksi meidän on tärkeää tehdä antamisesta tapa jota noudatamme toisinaan huojuvista tunteistamme riippumatta.
  • 4. Tulojen mukaan antamisen periaate
    Kun keräätte varoja Jerusalemin pyhille, noudattakaa niitä ohjeita, jotka olen antanut Galatian seurakunnille: kunkin teistä on aina sapatin jälkeisenä päivänä pantava syrjään rahaa sen mukaan kuin hänellä on varaa, jottei keräystä pantaisi toimeen vasta kun olen tullut sinne.
    (1. Kor. 16:1-4)
  • Kuinka paljon siis tulisi antaa?
    • Uusi testamentti ei velvoita kristittyä antamaan mitään tiettyä summaa tai prosenttia tuloistaan.
    • Raamatun opetuksen mukaan kristityn tulee antaa omastaan tulojensa mukaan.
    • Vaikka kymmenysten laki ei sellaisenaan koske kristittyjä se on Aabrahamin ja Jaakobin antaman esimerkin mukaisesti kristitylle hyvä ja sopiva tavoite.
    • Kristitty voi antaa myös enemmän kuin kymmenykset:
      Jeesus käänsi katseensa uhriarkkuun päin ja näki rikkaiden panevan siihen lahjoja. Hän näki myös, kuinka eräs köyhä leskivaimo pani arkkuun kaksi pientä lanttia. Hän sanoi: ”Totisesti: tämä köyhä leski antoi enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki nuo muut antoivat lahjansa liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”
      (Luuk. 21:1-4)
    • Kohdassa keskeinen pointti liittyy sydämen asenteeseen.
    • Samalla on kuitenkin tärkeä muistaa, että vaikka antaisimme kuinka paljon, emme voi antamisemme kautta saattaa Jumalaa kiitollisuuden velkaan itseämme kohtaan – sillä kaikkihan oli jo alunperin Jumalan omaa.

 

Tällaisia ajatuksia antamisen suhteen. Tahdon erityisesti rohkaista sinua pyrkimään yhdessä kanssani muistamaan, että kaikki mitä meillä on, on Jumalalta.
Siunattua viikkoa!

Daniel