Arkistot kuukauden mukaan: helmikuu 2015

Löysä perjantai


Tänään oli pitkästä aikaa rento perjantai. Oli mukavaa kun työt eivät hyökyneet päälle. Tänä vuonna on keskimäärin ollut liikaa töitä ja päivät pitkiä, näin ollen väljemmät päivät tulevat tarpeeseen. Ainakin flunssa on helpottamassa kun lääkäriltä saadut lääkkeet ovat laittaneet käyntiin liman irtoamisen sisuskaluista. Samalla olen vihdoin malttanut olla tekemättä urheilusuorituksia – aika oleellinen osa toipumista…

Millainen päivä tänään sitten oli? Aamulla laskeuduin alas työpaikalle ensimmäiseen kerrokseen hieman ennen yhdeksää. On mukavaa kun työpaikka on lähellä niin työmatkaan ei mene 10 sekuntia enempää 🙂 Ensimmäinen projekti oli työstää työalueen strategiaa eteenpäin. Projekti jonka saimme viime syksynä työalueella käynnistettyä. Muutaman kerran olemme yhdessä asiasta keskustelleet, hahmottaneet työalueen menneisyyttä sekä nykyisyyttä ja nyt olen saanut paperille joitakin ajatuksia tulevaisuudesta. Ensi kuussa on tarkoitus viedä asiaa työalueen johtokunnan kanssa paperin pohjalta eteenpäin ja sitten keskustella asiasta kaikkien kanssa retriitissä kun johtajat Suomestakin ovat paikalla. Tulevaisuutta on mukavaa miettiä – meillä on työalueena paljon hyviä mahdollisuuksia. Rukoilethan viisautta ja Jumalan mielenmukaisia suunnitelmia.

Lue loppuun

Sumoto maraton

Puolen vuoden projektimme tuli Marin kanssa tänään päätökseen kun osallistuimme yhdessä Sumoton puolimaratonille. Ennen lapsien syntymää juoksimme ja hiihdimme Marin kanssa usein yhdessä, mutta Emman synnyttyä se ei juurikaan ole ollut mahdollista. Viimeiset seitsemän vuotta on pitänyt juosta vuorotellen jne. Viime syksynä nuorinkin lapsistamme kuitenkin aloitti leikkikoulutiensä ja niin olemme taas päässeet yhteisillekin lenkeille.

Niin päätimme toteuttaa yhden aiemmista haaveistamme ja juosta yhdessä puolimaratonin. Niin järjestin hyvissä ajoin sijaisen pitämään jumalanpalveluksen ja ilmoittauduimme kilpailuun.

image

Lue loppuun

Iloisia kuulumisia

Tänään hetki ennen jumalanpalveluksen alkua kirkkoon tuli äiti 1,5-vuotiaan tyttärensä kanssa. Hän asuu kirkon lähistöllä ja oli jo kuulemma pitkään halunnut tulla kirkkoon. Tällaiset yllättävät täysin ”metsästä” tulevat ensikertalaiset ilahduttavat kovasti. Ensitapaamisella en vielä päässyt sen syvemmälle äidin mietteisiin, mutta ainakin hän viihtyi kanssani kirkolla pitkään vielä jumalanpalveluksen päätyttyäkin muiden istuessa seurakunnan vuosikokouksessa. Rukoillaan, että äiti ja tytär tulisivat uudemmankin kerran kirkkoon.

Lue loppuun