Sitä sun tätä


Taas on päivät ja viikot vierähtäneet. Kohta on jo lokakuu, huh. Tässä muutamia terveisiä täältä Kobesta.

Kävimme yhtenä lauantaina ”näköalapuistossa”. Siellä tuli käytyä usein, kun asuimme kielikouluaikana Kobessa. Nimesimme sen näköalapuistoksi, koska puistosta on hienot näkymät Kobeen. Siellä se meidänkin koti on 🙂

IMG_5290

Lue loppuun

Työt käynnistyivät

Saimme viettää 4.9. sunnuntaina hienon jumalanpalveluksen, jossa meidät asetettiin HAT-Koben seurakunnan pastoriksi ja lähetystyöntekijäksi. Jumalanpalveluksen jälkeen oli ruokailu ja pientä mukavaa ohjelmaa. Sitä myötä työmme seurakunnassa alkoi toden teolla.

ãLîOé ê^1

HAT-Koben seurakunta on perustettu 8 vuotta sitten (viime sunnuntaina 11.9. vietettiin 8-vuotisjuhlat) ja se on Länsi-Japanin ev.lut. kirkon nuorin seurakunta. Seurakunnassa on 14 jäsentä. Osa jäsenistä on hyvin aktiivisesti mukana seurakunnassa järjestäen mm. joka sunnuntai lasten pyhäkoulun ennen jumalanpalveluksen alkua. Osa seurakuntalaisista taas on muuttanut pois Kobesta tai jäänyt jostain muusta syystä pois seurakunnan toiminnasta. Seurakunta on siis vielä hyvin pieni.

Lue loppuun

Tervehdys pitkästä pitkästä aikaa!

Reilun neljän kuukauden kotimaanjaksomme päättyi elokuussa. Oli todella kiva olla hetken aikaa Suomessa, nähdä rakkaita ihmisiä ja saada rohkaisua monilta lähettäjiltä. Elokuussa odotimme jo kovasti, että pääsemme lähtemään takaisin Japanin kotiin. Silti eron hetket ovat haikeita ja on vaikea kuvitella, että suurinta osaa teistä emme näe seuraavaan kolmeen vuoteen. Työjaksomme on tosiaan tarkoitus kestää kolme vuotta, jos Herra suo.

Japanissa meitä odotti meille uusi koti Kobessa. Yksi huone oli täynnä pahvilaatikoita, joissa suurin osa tavaroistamme oli. Ensimmäiset päivät meni laatikoita purkaessa ja kotia laittaessa. Kotimme on 15-kerroksisen kerrostalon kuudennessa kerroksessa. Siinä on kaksi makuuhuonetta, työhuone, tatamihuone ja tupakeittiö. Iso parveke jatkaa tilan tuntua kivasti. Asumme HAT-Koben asuinalueella, joka on käytännössä yhden nelikaistaisen kadun varrella oleva asuinalue täynnä kerrostaloja molemmin puolin katua. Kadun molemmin puolin kulkee leveät jalka- ja pyörätiet, ja vihreääkin on kivasti, vaikka ollaankin keskellä kaupunkia. Kerrostalomme takana on merenpoukama, jonka vierellä kulkee leveä rantatie kävelijöille ja pyöräilijöille. Yötä päivää alhaalla kadulla kulkee autoja, rekkoja, hälytysajoneuvoja jne. Liikenteen ääniin on meillä jokaisella ollut totuttelemista.

Arkea on leimannut kaikenlaiset uudet asiat. Tytöt aloittivat koulun kansainvälisessä englanninkielisessä koulussa. He kulkevat sinne koulubussilla, joka lähtee reilun kilometrin päästä kotoamme. Bussille pitää lähteä joka aamu vähän ennen puoli kahdeksaa. Koulupäivä on klo 8.30-15.10. Kotona tytöt ovat neljän jälkeen. Kotona on ahkeroitu englanninkielisten läksyjen parissa. Siinä on ollut meidän vanhempienkin kielitaito kovilla, kun pitäisi yrittää kääntää englanninkielisiä matematiikan termejä yms.

Onni aloitti paikallisessa leikkikoulussa. Leikkikoulu on alle kilometrin päässä kotoamme. Onnin päivät ovat klo 8.45-14. Kaikenlaista lippusta ja lappusta on pitänyt täyttää ja tavaraakin hankkia, vaikka meillä ennestäänkin oli jo monia juttuja edellisen leikkikoulun jäljiltä. Aikaisemmasta kokemuksesta viisastuneena olin nyt hankkinut tarroja, joissa oli valmiina Onnin nimi. Niinpä ei tarvinnut kuin liimailla sopivan kokoisia tarroja jokaiseen tussiin, tussin korkkiin, väriliituun jne. Sen sijaan että olisin ensin joutunut jokaikiseen tarraan kirjoittamaan Onnin nimen. Pieniä arjen helpotuksia 🙂

Seurakunnan töihin olemme tutustuneet pikku hiljaa. Niistä lisää sitten myöhemmin.

Täällä riittää lämpöä vielä yli 30 astetta, joten kesä jatkuu, vaikka syyskuu jo alkoikin. Mitenkäs siellä Suomessa? Vieläkö tarkenee?

ps. Tästä eteenpäin jatkamme taas blogin kirjoittamista säännöllisesti. Tavoite on kirjoittaa joka toinen viikko. Tervetuloa mukaan!

Saarnamatkalla toisessa seurakunnassa

Hyvää helmikuun loppua!

Talvi on jo pitkällä. Tänä talvena ei ole täällä lunta leijaillut taivaalta kuin muutamana päivänä. Kerran lunta jäi auton tuulilasiin sen verran, että lapset saivat tehtyä yhden lumipallon, joka on edelleen säästössä pakastimessamme 😄

Talvi on tuonut mukanaan myös kaikenlaiset taudit, joista pahimpana jyllää nyt influenssa. Emman luokalta oli eilen poissa 10 oppilasta sairauden takia. Aamupäivällä koulusta tuli viesti, että Emman luokkalaisten koulupäivä päättyy ruokailuun ja heidän luokkansa on suljettu tiistain ja keskiviikon. Tällä pyritään estämään taudin leviäminen. Meillä on siis täällä nyt kotona terve tyttö odottelemassa jälleen kouluun pääsyä.

Sunnuntaina lähdimme koko perhe ja kansainvälisyyslinjan opiskelija Mattias Kaitanen Koben pohjoispuolella olevaan Kitasuzurandain seurakuntaan saarnamatkalle. Kyseisen seurakunnan pappi puolestaan tuli saarnamaan tänne Awajille. Kitasuzurandaissa saimme seurakuntalaisilta lämpimän vastaanoton. Omakotitalon alakerrassa kokoontuva seurakunta on perustettu noin 30 vuotta sitten. Rukousaiheeksi seurakuntalaiset antoivat sen, että seurakuntaan tulisi nuoria ihmisiä.

Oli mukavaa vaihtelua käydä vierailulla toisessa seurakunnassa. Saimme jumalanpalveluksen jälkeisellä aterialla kuulla seurakuntalaisten erilaisista teistä löytää Jeesus. Jokaisella on omanlaisensa tarina siitä, miten on tullut krististyksi, mutta kaikilla on sama kokemus siitä, että Jumala on kutsunut, ja ainut tie taivaaseen on Jeesus.

Muutoksen vuoden äärellä

Täysi kuukausi ollaan jo eletty vuotta 2016, mutta vasta nyt olen taas blogin äärellä. Työkuulumisista ja seurakunnan joulunajan tapahtumista voit lukea uusimmasta eilen ilmestyneestä ystäväkirjeestä, joten tässä nyt hiukan muita tunnelmia.

Joulun kiireiden keskellä ehdimme levähtää yhden yön kahdestaan hotellissa alapuolella olevan kuvan maisemissa. Kaivattu ja terpeellinen irtiotto arjen pyörityksestä.

IMG_3190

Lue loppuun