Saarnamatkalla toisessa seurakunnassa


Hyvää helmikuun loppua!

Talvi on jo pitkällä. Tänä talvena ei ole täällä lunta leijaillut taivaalta kuin muutamana päivänä. Kerran lunta jäi auton tuulilasiin sen verran, että lapset saivat tehtyä yhden lumipallon, joka on edelleen säästössä pakastimessamme 😄

Talvi on tuonut mukanaan myös kaikenlaiset taudit, joista pahimpana jyllää nyt influenssa. Emman luokalta oli eilen poissa 10 oppilasta sairauden takia. Aamupäivällä koulusta tuli viesti, että Emman luokkalaisten koulupäivä päättyy ruokailuun ja heidän luokkansa on suljettu tiistain ja keskiviikon. Tällä pyritään estämään taudin leviäminen. Meillä on siis täällä nyt kotona terve tyttö odottelemassa jälleen kouluun pääsyä.

Sunnuntaina lähdimme koko perhe ja kansainvälisyyslinjan opiskelija Mattias Kaitanen Koben pohjoispuolella olevaan Kitasuzurandain seurakuntaan saarnamatkalle. Kyseisen seurakunnan pappi puolestaan tuli saarnamaan tänne Awajille. Kitasuzurandaissa saimme seurakuntalaisilta lämpimän vastaanoton. Omakotitalon alakerrassa kokoontuva seurakunta on perustettu noin 30 vuotta sitten. Rukousaiheeksi seurakuntalaiset antoivat sen, että seurakuntaan tulisi nuoria ihmisiä.

Oli mukavaa vaihtelua käydä vierailulla toisessa seurakunnassa. Saimme jumalanpalveluksen jälkeisellä aterialla kuulla seurakuntalaisten erilaisista teistä löytää Jeesus. Jokaisella on omanlaisensa tarina siitä, miten on tullut krististyksi, mutta kaikilla on sama kokemus siitä, että Jumala on kutsunut, ja ainut tie taivaaseen on Jeesus.

Muutoksen vuoden äärellä

Täysi kuukausi ollaan jo eletty vuotta 2016, mutta vasta nyt olen taas blogin äärellä. Työkuulumisista ja seurakunnan joulunajan tapahtumista voit lukea uusimmasta eilen ilmestyneestä ystäväkirjeestä, joten tässä nyt hiukan muita tunnelmia.

Joulun kiireiden keskellä ehdimme levähtää yhden yön kahdestaan hotellissa alapuolella olevan kuvan maisemissa. Kaivattu ja terpeellinen irtiotto arjen pyörityksestä.

IMG_3190

Lue loppuun

Ympyrä sulkeutuu

Siunattua alkavaa vuotta jo näin vuoden viimeisenä päivänä!

Minulle näyttää muodostuvan tavaksi seistä joulun aikoihin lääninsairaalan teho-osaston ulko-ovella. Tällä kertaa onneksi sentään hieman paremmissa merkeissä; olin nimittäin hakemassa Onnia kotiin ranneleikkauksen jäljiltä. Ennen tämän kertaisia kuulumisia palaan kuitenkin hetkeksi vuoden takaisiin tunnelmiin.

Vuosi sitten kun olimme saaneet seurakunnan joulujumalanpalvelukset ja -juhlat juhlittua istuimme Marin kanssa pöydän ääressä ja pohdimme pitäisikö lähteä lenkille vapaapäivän kunniaksi. Joulun työt olivat kuitenkin vaatineet sen verran veroaan, että totesimme vain lepäävämme. Pian tämän jälkeen puhelimeni soi. Eräs seurakuntalaisemme oli saanut sydänkohtauksen: niin lähdimme ajamaan kohti keskustassa sijaitsevaa lääninsairaalaa. Siellä koimme Marin kanssa oman elämäni tähän asti pysäyttävimmän kohtaamisen kuoleman kanssa.

Näiden tapahtumien seurauksena seisoin arviolta kahden tunnin kuluttua sairaalaan lähdöstämme teho-osaston ulko-ovella tiedustelemassa puhelimen välityksellä eräältä tämän saaren pastorilta mikä hautausfirma on hoitanut heidän seurakuntansa hautajaisia. Japanissa hautajaisprosessi on äärimmäisen intensiivinen ja kaikki on jo yleensä ohitse parin päivän kuluttua kuolemasta. Niin mekin siirryimme ruumis mukanamme suoraan sairaalasta kirkolle ruumiinvalvojaisiin. Tästä onkin hyvä siirtyä takaisin kuluneen joulun tapahtumiin.
Lue loppuun

Ensimmäisenä adventtina

Japanissa syksy on ehkä kaikkein miellyttävin ajanjakso ilmojen puolesta. Lämpötilat pyörivät aina marraskuun loppupuolelle saakka lähellä 20 astetta, ilma on usein aurinkoinen eikä kosteutta ole kovin paljoa. Syksyn jälkeen saapuu kuitenkin aina talvi kylmyyden kera – tähän sisätilojen kylmyyteen riittää edelleen totuttelua. Yksi japanilainen tapa karkottaa kylmyyttä on joka iltainen kuuma kylpy – tätä tapaa useimmat japanilaiset noudattavat sukupolvesta riippumatta. Itsekin olen huomannut, että illalla otettu kuuma kylpy lämmittää jäseniä yllättävän paljon vielä aamun kylmyyden keskellä. Ilmojen kylmettyä viime viikolla tosissaan olenkin yrittänyt harjoittaa tätä perijapanilaista tapaa entistä ahkerammin.

Syksy on tänä vuonna sisältänyt monenlaista menoa; huolia ja iloja. Itse olen sairastanut tänä syksynä enemmän kuin keskimäärin. Sairastelun myötä levon ja työn suhteeseen on tullut kiinnitettyä entistä enemmän huomiota. Terveyden arvon tajuaa harmittavan usein vasta silloin kun sitä ei ole. Nyt näyttää onneksi kuitenkin jo paremmalta. Mari sen sijaan on saanut olla varsin terveenä ja pystynyt treenaamaan helmikuun puolimaratoniaan varten tehokkaasti.

IMG_1854

Kuva eiliseltä lenkiltä jolla olin pyörän kanssa kirittäjänä

Lue loppuun

Lenkkikerho ja jouluvalmisteluja

Moi!

Olen monen rouvan kanssa jutellut liikunnasta ja lenkkeilystä. Erityisesti ruokapiirissä käyvien naisten kanssa on tullut keskustelua juoksemisesta. Monilla näyttäisi olevan kiinnostusta lenkkeilyyn. Niinpä sain jokin aika sitten sovittua yhden rouvan kanssa lenkille menosta ja hän olikin heti kutsunut yhden toisenkin rouvan mukaan lenkkeilemään. Nyt olemme käyneet pikkulenkillä kerran viikossa ja rouvat ovat kutsuneet toisiakin mukaan lenkille. Vielä ei ole montaa uutta ollut mukana, mutta kiinnostusta tällaiseen lenkkikerhoon näyttäisi olevan. Kaikenlaisia juttuja sitä voi tehdä kontaktien luomiseksi ja kirkolle tulon kynnyksen madaltamiseksi.

Lue loppuun